Perhepalveluiden (kuten perhetyö) laadullisen muutoksen osoittaminen on usein haastavaa, mutta ei mahdotonta. Mittareita tai lomakkeita on kehitetty vaikuttavuuden arvioinnin tueksi. Kun kyseessä on palvelu, jossa kohde on ihminen ja perhe, perustuu vaikuttavuus aina subjektiiviseen kokemukseen. Osittain sen vuoksi vaikuttavuutta on haastavampi mitata.
Hyviä tapoja vaikuttavuuden arvioinnin tueksi on asettaa työskentelylle selkeät tavoitteet ja pyytää säännöllisesti asiakaspalautetta. Tavoitteiden ja välietapit tulee olla selkeät kaikille osapuolille, myös niille, jotka arvioivat työn vaikuttavuutta. Kun tavoitteet pilkotaan selkeästi, voidaan edistymistä tarkastella säännöllisesti yhdessä perheen kanssa. Näin muutos tai muuttumattomuus tulee näkyväksi.
”Asiakaspalautetta voi kysyä kohdennetusti vain, jos tiedetään, mitä ja mihin muutosta on haluttu. Eli jäälleen kysytään, mitkä ovat tavoitteet. Mikä on toisin nyt verrattuna aloitustilanteeseen.”
Ja koska asiakaspalaute tai työskentely kokemuksena perustuu aina jokaisen subjektiiviseen kokemukseen, tulee sekin avata. Subjektiivinen kokemus on jokaisen ihmisen oma, ainutlaatuinen ja sisäinen tapa kokea ja tulkita maailmaa. Subjektiivisen kokemuksen voidaan katsoa rakentavan muun muassa eletyn elämän tuomista kokemuksista, mentalisaatiokyvystä, resilienssistä, arvoista ja uskomuksista ja kehollisuudesta kuten vireystilat. Subjektiiviseen kokemukseen vaikuttaa myös nykyhetki, turvallisuuden tunne, kulttuuri ja kieli kuten sosiaaliset normit tai valta-asetelmat. Subjektiivinen kokemus ja merkitys korostuu sosiaalityössä ja ihmisten kohtaamisessa. Kaksi ihmistä voi kokea täysin saman tilanteen (kuten perhetyön käynnin) aivan eri tavoin.
Palautetta voi kysyä hyvin monin keinoin ja tavoin. Kun palaute on työkalu ja menetelmä, niin kohdennettu kysymysasettelu saa parhaimmillaan subjektiivisen kokemuksen näkyväksi. Palautteen ja tavoitteiden asettelun avulla vaikuttavuudesta ja onnistumisista tulee näkyvää.
Reflektiokyky – muutoksen todellinen moottori
Perhetyö on suhdeperustaista vuorovaikutus työtä, jossa vaikuttaa niin dynamiikat kuin jokaisen osapuolen elämänjanalla tapahtuneet asiat – eletty, koettu elämänhistoria. Perheen dynamiikka muodostuu sen jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta, johon perheen ulkopuoliset työntekijät tuovat hekin omansa. Systeemisessä viitekehyksessä työntekijä ei ole pelkkä ulkopuolinen tarkkailija. Kun ulkopuolinen ammattilainen astuu perheen kotiin ja arkeen, hän muuttaa sen dynamiikkaa omalla läsnäolollaan.
Vaikka työntekijän ammatillinen reflektio on välttämätöntä, systeeminen muutos jää puolitiehen ilman prosessin toista puoliskoa: perheen jäsenten omaa, aktiivista reflektiokykyä. Ammattilaisen läsnäolo ja tuki voivat kannatella perhettä hetkellisesti, mutta pysyvä muutos vaatii perheeltä itseltään mm. henkistä työtä ja haavoittuvuuden sietämistä. Perheen jäsenten on kyettävä pysähtymään oman toimintansa äärelle. Se voi vaatii kykyä mentalisaatioon – sen ymmärtämistä, miksi me toimimme kriiseissä tietyllä tavalla, mitkä ovat hankalat tai negatiiviset vuorovaikutusmallimme ja mitä tunteita tai tarpeita käytöksemme taustalla on.
Tavoitteena on, että yhteistyössä herätetyt uudet toimintamallit ja vakaus jäävät elämään perheen rakenteisiin ja integroituvat osaksi heidän omaa, itsenäistä arjen systeemiään senkin jälkeen, kun työntekijä poistuu kuvasta.
Perheen sisäinen tahto ja halu saada muutosta aikaan on usein toimiva motivaattori. Silloin työskentely on usein hedelmällistä sekä oikea-aikaista. Perhetyöntekijän tehtävä ei ole tarjota valmiita ratkaisumalleja ulkoapäin, vaan toimia peilinä, joka aktivoi, tukee ja herättelee perheen omaa reflektiokykyä. Vasta kun perhe oppii reflektoimaan arkeaan tai toimintamalleja voi omatoimijuus kehittyä, toimintamallit tulla käytäntöön ja lopulta perhe toimii ilman ulkopuolista kannattelua. Se on vaikuttavuuden arviointia ja mittaamista, kun asetettuihin tavoitteisiin päästiin. Sekin on mittari, jos tavoitteita ei saada täytettyä tai työskentely ei etene.
Vaikuttavuus syntyy vuorovaikutuksessa
Perhetyön ytimessä on vuorovaikutusjärjestelmä, jossa ulkopuolisen työntekijän läsnäolo muuttaa aina perheen dynamiikkaa. Pysyvä ja kestävä muutos ei synny ylhäältä päin annetuista ratkaisuista, vaan kahden suuntaisesta prosessista. Se vaatii jatkuvaa itsereflektiota perhetyön vaikutuksesta perheeseen, ja ennen kaikkea se vaatii perheen jäseniltä kykyä pysähtyä oman toimintansa äärelle.
”Perhetyön suurin onnistuminen on, kun perhe tekee perhetyön tarpeesta tarpeetonta. Tämä on mahdollista, kun perheen ja sen jäsenten perhetyölle asetettuihin tavoitteisiin saadaan muutosta ja muutos kantaa perhettä ja sen jäseniä.”
Se missä perhetyö kuvantuu ihmisten välillä tapahtuvana systeeminä, subjektiivinen kokemus kuvantaa sitä, mitä tapahtuu ihmisen, yksilön sisällä. Systeemi koostuu yksilöistä, jotka tuovat asian äärelle tai tilanteeseen mukanaan oman, ainutlaatuisen subjektiivisen maailmansa. Joten voimme todeta, että vaikuttavuutta on vaikea mitata. Se ei ole mahdotonta ja siihen pitää myös pyrkiä. Mutta siihen ei ole lineaarista mittaria.
Aurinkoa syyskuuhun!
t. Maria