Vuosi 2025 jää muistiin aikana, jolloin sosiaalipalveluiden perusrakenteet heilahtivat toden teolla. Olemme kokeneet monenlaista myllerrystä, joka on tuntunut, näkynyt ja vaikuttanut meidän ammattilaisten ja asiakkaiden arjessa. Kun totuttu ja tuttu palveluverkko muuttui nopeasti. Palvelut hakevat uutta muotoaan on ammattilainen löytänyt itsensä tilanteista, jossa työn merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta on pitänyt perustella kovaäänisemmin kuin koskaan.
On ollut surullista seurata, miten pitkälle rakennettu moniääninen yhteistyö sotessa on kokenut myös muutoksia. On paradoksaalista, että juuri silloin kun resurssit hupenevat ja rakenteet järkkyvät, alamme suojella omaa ”tonttiamme”. Yritämme todistaa oman osa-alueemme vaikuttavuutta ja merkitystä samalla, kun yhteistyön verkko ympärillämme ohenee. Eikö ole hassua, että silloin kun pitäisi löytyä yhteistä tahtoa, tapahtuukin usein päinvastoin? Kääntymällä sisäänpäin, unohdamme, että suurin vaikuttavuus syntyy nimenomaan siellä toimijoiden välissä: saumattomassa yhteistyössä, jossa ihminen ei putoa rakenteiden rakoon. Toki on täysin myös inhimillistä myös toimia näin. Tässä ajassa, kun esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan lomautukset ja irtisanomiset ovat koskettaneet laajalti sitten 90-luvun laman.
Perusturvallisuuden kolhut
Rakenteita on ravisteltu huolella, ja monen perusturvallisuus on kokenut kolhuja. Se, mihin oli totuttu, ei olekaan enää niin. Palvelut eivät ole enää lähellä saatavilla tai niitä ei vain järjestetä. Vahvasti toimineet kolmannen sektorin palvelut ovat saaneet hekin osansa, kun rahoitusta on leikattu. Niin kuin muutoksessa ja kriisissä tapahtuu, korostuu perustyön ja perusasioiden tärkeys sekä merkitys.
Vaikka taloudelliset resurssit ovat niukat niin nopeat ratkaisut eivät korvaa oikea-aikaista, tavoitteellista ja laadukasta työtä. Pienet palveluntuottajat ja ammattilaiset eivät saa unohtua, kun hankintoja ohjaa taloudelliset seikat. Päämäärä on sama, tuottaa sellaista tukea, joka oikeasti auttaa ihmisiä, perheitä ja lapsilla voimaan hyvin, osaksi ja osalliseksi, oman elämänsä toimijoiksi – jotka voivat osaltaan vaikuttaa.
Meillä on huikea määrä toimijoita, jotka ovat sitoutuneet sosiaalityön arvoihin ja periaatteisiin. He toimivat työssään niiden pohjalta silloinkin, kun joutuvat perustelemaan päätöksiään esimerkiksi suhteessa rahaan. Tällaiset ammattilaiset ovat yhteiskuntamme todellinen turvaverkko.
Mistä toivoa? Vaikka vuosi on ollut raskas, toivo ei ole kadonnut. Toivo löytyy kohtaamisista, uusista tavoista ja asenteesta, millä mennä eteenpäin tästäkin vaiheesta. Pitää löytää uusia toimintatapoja ja keinoja lähestyä asioita alati muuttuvassa maailmassa. Meidän on lähdettävä rakentamaan luottamusta uusista elementeistä käsin.
Rakenteiden ja asenteiden myllerrys on herättänyt meidät puhumaan. Ammattieettiset periaatteet ja kysymykset ovat vahvasti esillä. Me emme vain suorita, vaan me kyseenalaistamme, tutkimme ja etsimme uusia väyliä. Ääntä saisi ja pitäisi käyttää vieläkin kuuluvammin!
Tämä on jälleen yksi puolustuspuhe sosiaalipalveluille sekä ihmisten arkeen, elämään ja kotiin jalkautuvalle tuelle. On tervettä ja suotavaakin, että rakenteita tarkastellaan, resursseja arvioidaan ja vaikuttavuutta mitataan. Mutta mittareiden keskellä meidän on muistettava, että vaikuttavuutta ei synny ilman aitoa läsnäoloa ja turvaa. Vuosi 2025 on opettanut, että vaikka rakenteet murtuvat, ihminen jää. Ja niin kauan kuin on ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata toisensa, on myös toivoa.